sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kokeilusta kirjaksi, eli lyhyt katsaus Routamielen elämään



Routamieli oli kokeilu. Se on ensimmäinen tarinani, jossa heitin ällöttävän täydelliset sankarittaret romukoppaan ja päätin kirjoittaa hieman vastahankaisesta miehestä. Halusin kokeilla luomaani jumaltarustoa. Mukaan liittyivät – kokeiluna niin ikään – paimentolaisheimot ja tietäjälaitos. Routamieli on myös ensimmäinen NaNoWriMoni, johon osallistuin Jennan ehdotuksesta.

Sain valmiiksi vuoden 2009 NaNoWriMossa vaaditut 50 000 sanaa 30 päivässä, mutta tarina oli kesken. Viimeistelin tarinan kesällä 2010, ja olin totta kai sitä mieltä, että se on loistava. Intoa puhkuen editoin tekstiä ja osallistuin sillä romaanikirjoituskilpailuunkin. Hölmöä näpertelyähän se oli, sillä en tiennyt, kuinka editoidaan. Mankelointi pääsi kunnolla vauhtiin kesällä 2012, samoihin aikoihin kun liityin kirjoittajabloggaajien hulvattomaan joukkoon.

Tee ja kirjoittajabloggaajat saapuivat elämääni samoihin aikoihin.

En edelleenkään aivan ymmärrä kannustuksen ja loistavien neuvojen määrää. Yhtäkkiä sain monesta suunnasta kehuja ja parannusehdotuksia. Kirjoittajayhteisön avustuksella Routamieli alkoi vaikuttaa kirjalta. Siitä karsittiin turhia rönsyjä ja korostettiin olennaisimpia asioita. Loppujen lopuksi olen kirjoittanut Routamielestä viisi eri pääversiota ja pari alaversiota. Vaikea sanoa, onko se paljon vai vähän ensimmäisestä valmiiksi asti saatetusta tekstistä. Toivon selviäväni seuraavien tekstien kanssa hieman vähemmällä määrällä.

Routamieli kävi läpi harrastelijakirjoittajaraadin seulan pitämällämme käsikirjoitusleirillä vuoden 2013 alussa ja sen jälkeen valikoin jokusen kustantamon, jota lähestyin käsikirjoitukseni kanssa. Seurasi puoli vuotta kärvistelyä. Vuoroin käsikirjoituksen mahdollisuuksiin uskoi, vuoroin ei. Kesällä 2013 kyselin tekstin perään ja heinäkuulla 2013 aivan uskomattoman upea puhelinsoitto tuli. Mitä sen jälkeen sitten tapahtui, onkin kokonaan toinen tarina.

4 kommenttia:

  1. Viisi eri versiota! Jestas, en tajunnut että niitä on ollut niin paljon! Osaatko itse sanoa mitkä ovat olleet suurimpia/merkittävimpiä mullistuksia, joita käsikirjoitus on kokenut? Oletko joutunut luopumaan tekstissä jostakin sellaisesta, mistä luopuminen on tuntunut erityisen pahalta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, viisi olen laskenut. Lisäksi on pari alaversiota, joissa ei ole niin suuria uusia juttuja. Mitähän sitä sanoisi esimerkiksi. Yksi hahmoista taisi olla jokin haltia-vampyyri-mikälieneekään (älkää kysykö), yhteen versioon tein huomattavasti traagisemman lopun, viimeisimpään tein rajuja tiivistyksiä aiempaan massiivieepostyyliin.

      Olen joutunut luopumaan paljosta, mikä on tuntunut pahalta. Monet huomiot tai kappaleet ovat olleet hyviä, mutteivät oikeita juuri tähän tarinaan. Yhden hahmon poistin, muita olen joutunut muokkaamaan tehtäväänsä sopivammaksi. Olen joutunut myös poistamaan monia kohtauksia, joita ilman en uskonut voivani olla. Melkeinpä pitäisi joskus lukea vanhoja versioita, jotta tietäisi mikä kaikki muuttui.

      Poista
  2. Kokeilu siis kannattaa. ;) Olet kyllä tehnyt hurjasti töitä! Viisi versiota kuulostaa paljolta, tarkoitatko oleellisesti toisistaan eroavia versioita vai viiden editointikierroksen anteja? (Vastaukset noihin Jennan esittämiin kysymyksiin kiinnostavat myös.)

    Mielenkiintoista oli kuulla Routamielen matkasta kansiin noin ajallisestikin, ja että peräänkyselykin voi tuottaa tulosta.

    Jännittävää päästä lukemaan uurastuksesi lopputulosta ensi kuussa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin jännittää nähdä kansissa tarina, jota on tullut pyöriteltyä näin kauan. Toivottavasti lukijat pitävät siitä.

      Poista