torstai 8. lokakuuta 2015

Kuvastaja-ehdokkaita kaksin kappalein


Jenna ja minä saimme viikonloppuna upeita uutisia: Lautturi ja Routamieli ovat päässeet kilpailemaan vuoden parhaan fantasiakirjan palkinnosta Kuvastajasta. Kuvastaja on Suomen Tolkien-seura Kontu ry:n palkinto, jonka seura myöntää edeltävän vuoden parhaalle fantasiakirjalle. Ehdokkaita vuonna 2014 julkaistuista kirjoista valittiin viisi, joten on aika uskomattoman hienoa, että kumpikin kirja pääsi ehdolle. Palkinto jaetaan Helsingin kirjamessuilla perjantaina 23.10. klo 18.45. Näillä näkymin Jenna ja minä saavumme silloin paikalle pureskelemaan kynsiämme.

Nyt kelpaa nauttia syyspäivistä.

torstai 25. kesäkuuta 2015

Viikonloppuohjelmaa Turussa

Keskiaikaiset markkinat on kesän kohokohta heti juhannuksen jälkeen. Suosittelen tapahtumaa lämpimästi kaikille, jotka liikkuvat Turun seudulla loppuviikon aikana. Tänä vuonna pääsi käymään niin, että minustakin tuli markkinoille yksi pieni ohjelmanumero, joten tulkaahan yleisöksi, kun minua haastatellaan lauantaina (27.6. klo 13–14) Brinkkalan kirjakaupassa. Keskustelu pyörii Routamielen, fantasian ja keskiajan ympärillä.


Vanha tammi ei liity tapaukseen.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Kevätsiivous

Se alkoi viattomasti. Mieleen muistui vuosia aiemmin luettu artikkeli siitä, että likaiset ikkunat vähentävät huoneeseen sisälle pääsevän valon määrää merkittävästi. Ja kyllähän likaiset ruudut häirinneet jokaisena iltapäivänä, kun aurinko on kääntynyt paistamaan sisään. Ikkunat on siis pestävä. Se on nopea juttu. Erityisesti jos on nokkela ja pesee vain huoneilmaa ja ulkoilmaa vasten olevat pinnat. Turha jokaista on pestä, sillä siitepölykauden jälkeen ne on kuitenkin pestävä uudestaan. Tässä vaiheessa olisi pitänyt tehdä järkevästi, pakata tietokone matkaan ja painua kirjastoon tai kahvilaan töitä tekemään.

Ihan totta, viisi ikkunaa ei vie paljon aikaa. Kerrankin pienestä asunnosta on hyötyä. Urakan päätteeksi aurinko pääsee aivan eri tavalla asuntoon. Myös kaukaisimpaan kylpyhuoneennurkkaan, jossa on edelleen kuraroiskeita koirien jäljiltä, vaikka kuratassujen kanssa ei ole tarvinnut leikkiä yli viikkoon. Jos nyt sitten pesisi vielä kylppärin, vaikka viikkosiivouspäivä on yleensä ollut pari päivää myöhemmin. Imurointikin on nopea juttu, sitten on siivottu tältä viikolta. Siinä vaiheessa, kun löysin itseni pää roskiskaapissa jynssäämässä tahroja seinämästä, totesin, että tässä sitä taas ollaan. Kuinka pitkään voi syyttää kevätaurinkoa siitä, etteivät sormet pysy näppäimistöllä?

Miksi jostain kirjoitusprojektista muodostuu niin vaikea, ettei siihen halua ryhtyä? Kirjoitan edelleen graduani, siksi minulla on niin vähän kerrottavaa kirjoittamisesta. Aineistoni ja lähdekirjallisuuteni suoraan kertoo, mitä pitäisi kirjoittaa. Silti projekti tuntuu vaikeammalta kuin yksikään teksti aiemmin. Jopa niinkin, että mieluummin siivoaa. Oli miten oli, kotona on nyt puhtaampaa kuin aamulla, mutta gradu ei edennyt iltapäivän aikana rivilläkään.

Millä keinoin muut lykkäävät vaikeaksi kokemiaan töitä?

tiistai 13. tammikuuta 2015

Keskeneräisyyden käsittelyä

Mitä jos pitäisi esitellä teksti silloin, kun siitä raakatekstiä on kolmasosa varsinaisesta tarinasta? Palanen, jonka pitäisi olla kokonaisuus, vaikka materiaalia on vasta sieltä ja täältä. Sitten saa kuulla kahdelta ihmiseltä, jotka ovat käyneet tekstiä suurennuslasin kanssa läpi, mikä kaikki on vielä kesken. Tietysti yleisön edessä, eihän se muuten olisi tarpeeksi jännittävää.

Mutusteltu teksti ei tänään ollut proosaa, vaan parikymmentä liuskaa tulevaa graduani. Seminaarissa teksti käsiteltiin viimeistä pistettä myöten. Suomen kielen opiskelijoiden seminaarissa se todella tarkoittaa vihoviimeistä pistettä. Täytynee mainita, että oikeasti seminaarissa kaikki olivat mukavia ja kommentit loistavia. Vaan onhan se hirvittävää saada palautetta tekstistä, joka on vielä niin lapsenkengissään, ettei sillä oikein ole rahkeita puolustautua.

Illalla selaillessani muistiinpanojani totesin, että olisin voinut kirjoittaa ne yhtä hyvin proosasta. Miksi juuri tämä on mielenkiintoista, myy aihe! Tarkkaile ristiriitaisuuksia ja aikamuotoja. Täytesanat. Tiivistä keskustelua osien välillä. Yleisesti ottaen hyviä ratkaisuja.Kommentit olivat hyviä ja auttavat eteenpäin. Ennen kaikkea ne vakuuttivat siitä, että olen oikeassa suunnassa tutkimukseni kanssa.

Jos kommentit ovat olleet samanlaisia kuin voisivat olla proosatekstistäkin, on tieteellisen ja kaunokirjallisen tekstin kirjoittaminenkin sitä yhtä ja samaa. Hahmotellaan hyvä idea, tehdään taustatutkimusta, kirjoitetaan, epäillään hyväksi ajateltua ideaa, pohditaan, kirjoitetaan, poistetaan, ylistetään ideaa, pidetään sitä typeränä ja kirjoitetaan, kirjoitetaan, kirjoitetaan. Jonain päivänä työ tuntuu parhaimmalta mahdolliselta ja seuraavana ajanhukalta. Luomistyön autuutta.

Ensi alkuun ajatus siitä, että proosatekstiä käsiteltäisiin samalla tavalla kuin tieteellistä, tuntui hölmöltä, mutta olisiko siinä kuitenkin järkeä. Itse korostan aina valmista. Nolottaa laittaa koelukijoille kovin keskeneräistä. Eihän siitä voi sanoa mitään ja se on vain koelukijoiden ajan hukkaa. Pitäisikö keskeneräistä käsitellä joskus niin kuin se olisi valmis?

Sitten on aika jatkaa.