tiistai 13. tammikuuta 2015

Keskeneräisyyden käsittelyä

Mitä jos pitäisi esitellä teksti silloin, kun siitä raakatekstiä on kolmasosa varsinaisesta tarinasta? Palanen, jonka pitäisi olla kokonaisuus, vaikka materiaalia on vasta sieltä ja täältä. Sitten saa kuulla kahdelta ihmiseltä, jotka ovat käyneet tekstiä suurennuslasin kanssa läpi, mikä kaikki on vielä kesken. Tietysti yleisön edessä, eihän se muuten olisi tarpeeksi jännittävää.

Mutusteltu teksti ei tänään ollut proosaa, vaan parikymmentä liuskaa tulevaa graduani. Seminaarissa teksti käsiteltiin viimeistä pistettä myöten. Suomen kielen opiskelijoiden seminaarissa se todella tarkoittaa vihoviimeistä pistettä. Täytynee mainita, että oikeasti seminaarissa kaikki olivat mukavia ja kommentit loistavia. Vaan onhan se hirvittävää saada palautetta tekstistä, joka on vielä niin lapsenkengissään, ettei sillä oikein ole rahkeita puolustautua.

Illalla selaillessani muistiinpanojani totesin, että olisin voinut kirjoittaa ne yhtä hyvin proosasta. Miksi juuri tämä on mielenkiintoista, myy aihe! Tarkkaile ristiriitaisuuksia ja aikamuotoja. Täytesanat. Tiivistä keskustelua osien välillä. Yleisesti ottaen hyviä ratkaisuja.Kommentit olivat hyviä ja auttavat eteenpäin. Ennen kaikkea ne vakuuttivat siitä, että olen oikeassa suunnassa tutkimukseni kanssa.

Jos kommentit ovat olleet samanlaisia kuin voisivat olla proosatekstistäkin, on tieteellisen ja kaunokirjallisen tekstin kirjoittaminenkin sitä yhtä ja samaa. Hahmotellaan hyvä idea, tehdään taustatutkimusta, kirjoitetaan, epäillään hyväksi ajateltua ideaa, pohditaan, kirjoitetaan, poistetaan, ylistetään ideaa, pidetään sitä typeränä ja kirjoitetaan, kirjoitetaan, kirjoitetaan. Jonain päivänä työ tuntuu parhaimmalta mahdolliselta ja seuraavana ajanhukalta. Luomistyön autuutta.

Ensi alkuun ajatus siitä, että proosatekstiä käsiteltäisiin samalla tavalla kuin tieteellistä, tuntui hölmöltä, mutta olisiko siinä kuitenkin järkeä. Itse korostan aina valmista. Nolottaa laittaa koelukijoille kovin keskeneräistä. Eihän siitä voi sanoa mitään ja se on vain koelukijoiden ajan hukkaa. Pitäisikö keskeneräistä käsitellä joskus niin kuin se olisi valmis?

Sitten on aika jatkaa.